B5 Tytön ja lokin suhde sarjakuvassa

Kati Kovácsin kirjoittama sarjakuvanovelli (2002) ilmestyi albumissa Miestennielielijäksi sirkukseen (2003). Sarjakuva kertoo tytöstä, joka etsii itselleen ammattia. "Eli miten minusta lopulta tuli sarjakuvapiirtäjä" viittaa siihen, että on eräänlainen kertomus, kuinka Kati Kovácsista tuli sarjakuvapiirtäjä. Sarjakuvassa tärkeä hahmo tytön lisäksi on lokki, joka on tärkeänä osa sarjakuvan tunnelman luomisessa ja esiintyy monessa ruudussa.
   Ensimmäisessä ruudussa tyttö istuu rannalla. Tässä ruudussa esiintyy vielä monia lokkeja, joista yksi näyttää tarkkailevan tyttöä. Lokin katse on hyvin tuima ja ehkä hän koettaa saada sillä tytön huomion, mutta tyttö katsoo kauas merelle huomaamattakaan lokkia.
   Kolmessa seuraavassa ruuduissa tyttö miettii, että hänen täytyy keksiä itselleen joku hyvä ammatti. Hän ottaa kiven maasta ja heittää sen veteen. Kivi voisi kuvata idean siementä, jonka tyttö heittää tyhjyyteen.
   Neljännessä ruudussa näkyy kuinka tytön heittämä kivi osuu veteen ja antaa hänelle päähänpiston, että "lapsuudesta voisi saada idean". Hänen heittämänsä kivi saa lokit pakokauhun valtaan. Lokkien pakokauhu voisi olla eräänlainen viittaus siihen, että minkälainen oli tytön lapsuus.
   Seuraavat kolme ruutua ovat tytön muistelmia omasta lapsuudestaan. Tyttö vaikuttaa lapsuudessa olleen erilainen kuin muut aikansa lapset. Näissä kolmessa ruudussa ei esiinny lainkaan lokkia.
   Seuraavan ruudun täyttää iso lentävä lokki, johon tytön katse kiinnittyy. Lentävä lokki kuvaa unelmia, joita tytöllä on. Lokki saa tytön tajuamaan, että "ihmisen täytyy seurata jonkinlaista unelmaa jos sellainen on".
   Yksi tytön unelmista on tulla miestennielijäksi sirkukseen, joka käy ilmi kymmenennessä ja yhdennessätoista ruudussa. Kymmenennessä ruudussa taustalla näkyy lokki, joka laskeutuu yhdennessätoista ruudussa tytön rinnalle. Lokki näyttää eläytyvän tytön tunteisiin tekemällä samoin kuin tyttö.
   Seuraavat viisi ruutua kuvaavat tytön miestennielemis- unelmaa. Näissä ruuduissa lokki on tärkeässä osassa, koska se eläytyy tytön tunteisiin tekemällä samoin kuin tyttö. Kolmannessatoista ruudussa lokki on personifioitu, koska se sanoo tytölle, että "nieleminen voi alkaa". Silloin tyttö alkaa niellä miehiä ja lokki taas alkaa niellä matoja. Lokki kokee kaiken saman näissä viidessä ruudussa kuin tyttö, kun tytöllä on mahanpuruja tai sydämestä kuuluu sivuääniä, niin on lokillakin.
  Sarjakuvan toiseksi viimeisessä ruudussa tyttö kertoo tajunneensa jotain tärkeää. Hän kantaa lokkia sylissään, joka vaikuttaa selvästi pelokkaalta. Tätä korostaa lokin kurkusta kuuluva ääni "glup".
 Tytön puhekupla toiseksi viimeisessä  ruudussa liittyy viimeiseen ruutuun. Tyttö kertoo tajunneensa jotain tärkeätä, että paperilla hän voi säilyttää vapautensa. Hän osoittaa sarjakuvaa, jossa näkyy tarina miestennielijästä. Viimeistään nyt voidaan sanoa, että sarjakuva oli kertomus miten Katista tuli sarjakuva piirtäjä.
  Lokit ovat tärkeässä osassa sarjakuvaa. Lokit tai pikemminkin lokki toimivat herätteinä Katin ajatuksille sarjakuvassa. Ehkä ne toimia hänelle inspiraation lähteinä, kun hän alkaa piirtää sarjakuvaa. Siksi voidaan sanoa, että lokit ovat tärkeässä osassa Katin elämää.

A4 Kuva runon puhujasta ja hänen elämäntilanteestaan Ei-runossa

Maija Vilkkumaan runo Ei (2003), kertoo tytön halusta päästä kotoaan pois. Runon alussa puhuja on tyttö, jolla on hyvin hankala suhde äitiinsä. Tyttö kokee äidin rajoittavan vapauttaan, mutta toisaalta hän myös ymmärtää äitiään. Kuitenkin tytössä voidaan huomata pieniä turhautumisen merkkejä, jotka johtavat tytön karkaamiseen runon lopussa.

        Kahdessa ensimmäisessä säkeistössä puhuja on teini-iässä. Tätä korostaa se, että tyttö uskoo ihmeisiin ja toivoo kaiken menevän taijanomaisesti tahtonsa mukaan. Tyttö pelkää jäävänsä ulkopuoliseksi ja syrjäytyvänsä, jos hän ei pääse kavereidensa mukaan.

        Kertosäkeistössä käy ilmi se, että äiti pitää maailmaa vaarallisena paikkana. Hän vertaa puhujaa siskoonsa säkeessä "se sama maailma siskosi vei". Äidin mukaan siskolle on tapahtunut jotain kamalaa, sisko voisi olla ehkä jopa kuollut. Äiti on ehkä alkoholisoitunut ja pettynyt itseensä, koska kokee syyllisyyttä puhujan siskon vuoksi. Nyt hän haluaa tehdä asiat toisin ja pitää kiinni tytöstään.

        Runon edetessä tyttö on kasvanut jo vanhemmaksi, melkein 16-vuotiaaksi niin kuin säkeessä "hän on jo kohta kuusitoista" kerrotaan. Säkeet "tytär riuhtoo lukkoo mut se ei aukee" ja "hän huutaa: päästä mut ulos jumalauta", kertovat tytön ahdistuksen kasvaneen, ja kielletyn houkuttelevan yhä enemmän. Vuosien odotus ja ahdistus purkautuvat suoraksi toiminnaksi, kotoa karkaamiseksi. Viimeiset säkeet "mutta tytär on kaukana lähellä kuuta" kertovat puhujan saaneen vihdoin haluamansa vapauden, ja äidille jäävän vain ikävä.

        Runon edetessä puhuja kasvaa ikään kuin ulos tytöstä. Lopussa puhuja onkin vaihtunut ulkopuoliseksi tarkkailijaksi ja selostajaksi. 

        Maija Vilkkumaan Ei-runo kuvastaa hyvin joitakin tämän päivän nuoria. Kuvitellaan, että elämä on ikään kuin satua, ja kaikki menee oman tahdon mukaan. Runon tyttöä voidaankin siksi verrata tämän päivän nuoriin, jotka karkaavat kotoa paremman elämän toivossa.